Rakas Hanna

No niin, nää oot valamistumassa nyt sitten sairaanhoitajattareksi 18.6. Oli se jo aikakin. Ei kukkaan kehtaa sanua, mutta on ne ajatellu, että nytkö se alako tekemään lapsia ja ne opiskelut jäi. Ikusesti viittä vaille valamis. On se hyvä, että sulla on sitten Ammatti, kun et oo niin hyvä taiteilija, että nää sillä elättäsit ees ittiäs, saati sitten sitä lapsi- ja eläinlaumaa, mistä haaveilet.

Pikkasen sitten turposit raskausaikana, rapsakat 20 kiloa. Ei nyt tuijoteta siihen, että miten helevetissä niin pääs käymään. Normaalipainoon nää kyllä pääset ennen ku elokuu alakaa, jos tottelet ittiäs. Ja niihän nää tottelet. Tää alakuvuosi on mennyt aivan nappiin. Näähän painat nytten jo pari kilua vähemmän, ku mitä sillon, ku tulit paksuksi. On tulossa parit sempalot, joissa saa mättää ja äpöstää niin, että napa raikaa. Muuten kuletat sitä ruokavaakaa mukana, kun käyt mussuttamassa kakkua (voi sitä kahavia muuten juua iliman pullaakin, mutta onhan se riski ees kokkeilla) ja rehellisesti laitat ylös joka gramman kalorilaskuriin. Pijät vaan suunnan kristallinkirkkaana mielesä, niin hyvä siitä tullee.

Ei sulta voi vaatia, että nää et ollenkaan häsläis, mutta oo nyt ihan rauhassa. On se hyvä, että tuo vauva-arki on täynnä semmosta rutiinia ja rakennetta, että pysyy tommonen renttahelekku aisoissa. Elä rupia nyt tekemään mittään vapaaehtoistyötä ilimatteeksi, kun sulla on oikeitakin hommia. Eläkä oo niin paineessa. Kaikkia ei tarvi kerralla ratkua, annat asioitten mennä silky and smooth. Kaikki vaihtoehot tulevaisuutta ajatellen on aivan hyviä. Voit saaha ihan kaiken mitä haluat, mutta et kerralla. Kyllä nää ehit tehä töitä, ja ehit opiskella, ja ehit tehä lissää lapsia. Nää oot ahane, mutta raha ei oo tärkeetä. Pijä mielessä se, mikä sulle on tärkiää.

Ja vielä se, että nytten kun nää koko ajat saat justiinsa sitä mitä haluat, niin nauti siitä. Ja onnittele ittiäs, eläkä vähättele, että ku monet on enemmän. Kyllä löytyy varmasti joku laihempi, joka on tuossa iässä jo viiden lapsen äiti ja siltikin väitellyt tohtoriksi. Ja sillä on varmasti semmonen pitkä, vaalia pornotukka, minkälaista nää yrität kovasti kasvattaa taas. Höpökakkaa. Niinku nää iteki aina sanot, niin tasan käy onnenlahjat! Sulla on kaikki ja lisää tulee.

Ja tulipa vielä mieleen, että usko ittees vähän vaihteeksi. Se oli kova sauma vetästä vitonen siitä opparista. Nää saatat olla vähän viksumpikin ku mitä yleensä luulet. Se ei oo niin, että oot joko ihan perseestä tai paras, vaan siihen välille mahtuu ihan loistokkaita suorituksia. Uskalla vaan, nää saatat kelevata. Nää oot ihan yhtä luova ja hauska, ku mitä olit sillon 16-vuotiaana, ku sanot, että sillon olit jotenki niin ihana. Elä nyt oikiasti väitä, että naimisiinmeno, valmistuminen ja vauva tekis susta vähemmän tulisen. Tammassahan on virtaa!

Rakkaudella,

ihan nää ite kuule

“People often say that motivation doesn’t last. Well, neither does bathing – that’s why we recommend it daily.”
– Zig Ziglar

”There are two things to aim at in life; first to get what you want, and after that to enjoy it. Only the wisest of mankind has achieved the second.”
– Logan Pearsall Smith

Advertisement

Heilutan sulle häntää

Miksi on helpompi katsoa ojanpenkkaa, kuin vastaantulijaa suoraan silmiin? Koirat reagoivat toisiinsa – joskus räyhäämällä, joskus kutsumalla leikkiin, mutta harvemmin ne teeskentelevät, etteivät huomaa toisen olemassaoloa!  Miksi me ihmiset emme näe toisiamme?

Meillä pitää olla jokin maaginen Yhdistävä Tekijä, jotta voimme edes jutella mukavia ajankuluksi. Jos kaksi suomalaista kohtaa toisensa sattumalta ulkomailla, niin heti voi kälättää, mutta samat kaksi kansalaista eivät voi kotimaassa taajaman bussipysäkillä heittää läppää. Vieraalle ihmiselle voi puhua vain, jos olemme juuri selvinneet yhdessä suuronnettomuudesta. Eikö samaan lajiin syntyminen riitä syyksi nyökätä toisillemme osaaottavasti: voi meitä ihmisenpoikasia, voi meitä, ei oo heleppoo mulla eikä oo sullakaan.

Tuntemattomille höpöttelijä on yksinäinen reppana tai kylähullu.

Lajitoveriin tutustuminen vaatii rohkeutta nostaa häntä koipien välistä. Pinnistelen postilaatikolla möläyttääkseni kömpelöä small talkkia naapurille. Kun on kerran möläyttänyt jotain, niin seuraavalla kerralla voikin jo vaihtaa kuulumisia kahden lauseen verran. Ensi viikolla lähden naapurin emännän kyydillä kuntonyrkkeilyyn. Kannattiko ehkä avata suunsa!

Käyn kylässä äitikaverien luona päiväkahvilla, vaikka hävettääkin olla muiden haittona. Vitsailimmekin, että ”ensi kerralla otan oman pilkkijakkaran, niin ei teijän tuolit kulu”. Se on vaan ihana tunne, kun huomaa, että en ainoastaan minä kaipaa lähimmäisen kanssa jakamista, vaan myös tuo kaveri tuossa saa jotain tästä meidän juttutuokiosta.

Lajitoverin kanssa voi punoa universaalia yhteyttä – emmehän me ole yksin tässä maailmassa. Me kaikki taistelemme yksinäisyyttä vastaan. Olen ollut Äiti reilun puoli vuotta.  Muutimme Kempeleeseen pari kuukautta sitten. Olen löytänyt aivan ihania äitikavereita, joista olen hirveän kiitollinen. Se kummasti antaa perspektiiviä, kun saa rauhassa valittaa ja huomata, että ei se oo hääppöstä muillakaan. Hiekkalaatikon reunalla on ihana huokaista, että että tuo on niin tuota ja tää on niin tätä. Ja miten ihana on se kahvin tuoksu, joka on vain tekosyy kohdata. Pärjäishän sitä iliman päiväkahavia aivan hyvin, mutta ei ilman päiväkahavikaveria.

Olen ylpeä siitä, että uskallan olla lajitoveri – heiluttaa häntää. Yleensä se toinen heiluttaa takaisin, ja jos ei, niin omapa on tappionsa. Heilutan sitten kuule rohkiasti seuraavalle!

We`re born alone, we live alone, we die alone. Only through our love and friendship can we create the illusion for the moment that we`re not alone.
– Orson Welles

Old friends pass away, new friends appear. It is just like the days. An old day passes, a new day arrives. The important thing is to make it meaningful: a meaningful friend – or a meaningful day.
-Dalai Lama