Kuukausittainen arkisto:toukokuu 2010

Suus kii ku mulle puhut

Milloin sulla on se laskettu aika? Miten sulla on nyt jo noin iso maha? Montako siellä on?

Hekoheko. Tähän hassunhauskaan sävyyn minulle on vitsailtu jo niin monesti, että kyseessä alkaa olla ns. klassikko, vaikka olen vastikään saavuttanut raskauden puolivälin. Ja yhtä paljon naurattaa kuin samaan sarjaan kuuluva edellisen yliaikaisen raskauden viimeisillä viikoilla vanhaksi mennyt  ”ei sinne ole ykskään tähän mennessä jäänyt”. Voi jeesusmaria, noita järjenköyhiä murjauksia saan kuunnella vielä hyvällä tuurilla yli neljä kuukautta.

Raskaus on ilmeisesti aikaa, jolloin naista saa kiertoilmaisuin sanoa läskiksi. Jos en olisi viime vuonna työllä ja vaivalla laihduttanut kahtakymmentä kiloa niin, että en edelleenkään paina yhtä paljon kuin tullessani ensimmäistä kertaa raskaaksi, voisivat nuo kommentit saada minut tuntemaan itseni valasmaiseksi suohirviöksi. Olen tähän asti vetänyt jumppaa juurikaan tahtia rauhoittamatta, tarkkaillut ruokavaliotani ja ollut siltikin huolissani siitä, turpoanko taas kuten viimeksi. Kyseessä on vakava asia.

Raskaana oleva nainen on herkkä ja ulkomuodostaan epävarma. Vaikka kyseessä on toinen raskaus, saavat kasvava maha ja muut muodonmuutokset olon tuntumaan epämukavalta. Juuri kun totuin vartaloni itsevaltijuuteen, joku rakas pieni loiseläjä on vallannut sen. En ole koskaan ollut gepardi, mutta jo nyt tunnen itseni notkeaksi kuin norsu.

Kommentoijat ovat yhtä lailla lapsettomia kuin itsekin turpoamisen läpikäyneitä naisia. Mutta vain naisia. Miehillä on sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto, joka estää vyötärönympäryksen verbaaliset mittailut oli kyseessä sitten oma tai jonkun muun naaras.

Olen vastaillut hymyillen, vaikka on tehnyt mieli kääntää idiootin nenä takaraivoon. Ensi kerralla sanon takaisin ”sulla on kyllä suhteettoman iso pää”. Jos joku keksii jotain nokkelampaa, niin auttakaa ihmeessä.

Jos tarkoitus on hyvä ja on pakko kommentoida toisen yksityisomaisuudeksi laskettavaa vatsan aluetta, niin sanokaa ”nätti masu” tai ”raskaus pukee sinua” tai valehdelkaa ”minäkin haluaisin pysyä yhtä hyvässä kunnossa sitten kun olen itse raskaana”.

Jos miehet lajilleen tyypillisesti ampuvat katseensa automaattisesti rintoihin, niin naiset eivät näe mitään muuta kuin vauvamasun. Minä olen täällä valtavan vatsani takana edelleen minä, ja minulle kuuluu muutakin kuin vauvanpotkuja ja raskauden tuomia vaivoja. Hellin ajatusta uudesta pienokaisesta, mutta rikkaaseen elämääni kuuluu paljon muutakin. Yritän pitää itseni itsenäni, ettei laskettu aika olisi parasta ennen -päiväys niin, että lakkaan olemasta, kun tehtäväni vauvatankkina on täytetty. Ai niin, jatkan toki olemassaoloani lypsävänä kantturana.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yleinen