Kuukausittainen arkisto:elokuu 2010

Uskottomuutta, mutta totta – Pettämisen syitä etsimässä

Tämä on Seksuaaliterveys elämänkulun eri vaiheissa-opintojaksoon liittyvä koulutehtäväni toukokuulta 2010. Opiskelen seksuaaliterveyden erikoistumisopintoja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.

Uskottomuus tarkoittaa ryhtymistä seksisuhteeseen puolison tietämättä ja ilman hänen suostumustaan sen jälkeen kun hänelle on luvannut seksuaalisen uskollisuuden. Uskottomuuden rajat vaihtelevat ihmisestä riippuen, mutta melkein kaikki pitävät rakastelua pettämisenä. (Kontula 2008, 208-209.) Uskottomuus koskettaa noin kolmasosaa suomalaisista ja se on avioerojen yleisin syy (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2008,7). Seksuaalineuvojan asiakkaana voi olla sekä pettänyt että petetty osapuoli. Maria Buchert (2008, 85) kirjoittaa näin: ”…uskottomuuskriisissä kaikki haavoittuvat. Tärkeintä ei ole syyllisen etsiminen vaan sen oivaltaminen, miksi näin kävi ja miten tästä eteenpäin”. Suurin osa uskottomuuskriisin takia apua hakevista ei tiedä, mitkä tekijät ovat uskottomuutensa takana (Junkkari & Junkkari 2006, 272). Vaikka syitä voi löytää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolta, tarkastelen tässä kirjoituksessa vain henkilökohtaisia syitä.

Tavallisinta on syyttää parisuhdetta tai puolisoa. Usein pettäjä puhuu suhteesta kuin ei itse olisi edes osallinen siihen. Puoliso on tehnyt suhteesta niin huonon, että siinä ei kerta kaikkiaan voi viihtyä (Junkkari & Junkkari 2006, 272-273). Väestöliiton ja G-pisteen kyselyn (Kontula 2008, 224) mukaan noin puolet perusteli uskottomuuttaan sillä, että suhteessa meni huonosti. Melkein yhtä yleinen perustelu oli se, että tilaisuus oli ollut liian houkutteleva – tilaisuus tekee varkaan. Joka neljäs mies ja joka viides nainen perusteli pettämistä epätyydyttävällä seksielämällä kumppanin kanssa. Joka neljäs nainen ja joka viides mies oli pettänyt, koska halusi kokeilla halutaanko häntä vielä. Naisista joka kymmenes, mutta miehistä vain muutama prosentti ilmoitti uskottomuuden olleen koston vastaisku kumppanin uskottomuudesta.

Parisuhteen ei tarvitse olla välttämättä huono, jotta pettämistä voisi tapahtua. Niistä, jotka kokivat nykyisen suhteensa hyvin onnellisiksi, miehistä 16 prosentilla ja naisista 6 prosentilla oli ollut rinnakkaissuhde. Melko onnellisissa suhteissa petti 27 prosenttia miehistä ja 13 prosenttia naisista. Niistä, jotka arvioivat suhteensa ”ei onnellisiksi, mutta ei toisaalta onnettomiksikaan” petti miehistä 54 prosenttia ja naisista 30 prosenttia. Samansuuntainen yhteys löytyi myös siitä, oliko seksiasioista keskusteleminen suhteessa helppoa vai vaikeaa – mitä vaikeampi seksistä oli puhua, sitä useammin petettiin. Koskettelun ja fyysisen läheisyyden vähyys näyttäisi lisäävän uskottomuutta. (Kontula 2008, 220)

Maria Buchertin (2008, 88-97) pro-gradu-tutkielmassa pettäjät kertoivat puolisoiden erilaisuuden olleen uskottomuuden taustalla – erilainen maailmankatsomus, luonteenpiirteet, ajankäyttö ja kommunikoinnin erilaisuus nimettiin parisuhteen ongelmiksi. Jommankumman puolison lapsuuden trauma (esim. vanhempien riidat, alkoholinkäyttö, mielenterveysongelmat tai kuolema) saattoi muodostua parisuhteen koetinkiveksi. Keskusteluyhteyden puuttuminen saattoi olla turhauttavaa ja aiheuttaa suhteen ongelmien pakenemista ja konfliktien välttelyä poissaololla tai mykkäkoululla.

Buchertin (2008, 88-97) mukaan hyvin usein taustalla oli yhteisen ajan vähyys, johon liittyi esim. aikaa vievä työ tai harrastus, lapsen syntymä tai ajan viettäminen enemmän ystävien kuin puolison tai perheen kanssa. Näissä tilanteissa pettäjä saattoi tuntea mustasukkaisuutta ja hakea ratkaisua pettämällä. Seksielämän ongelmat ovat keskeinen taustatekijä, josta seuraa yhteyden menettäminen, turhautuminen, katkeroituminen ja itsetunnon aleneminen. Uskottomuuden taustalla voi olla yhtä hyvin puolison suunnalta tapahtunut torjuminen kuin pettäjän oma haluttomuus, jonka ajatellaan johtuvan puolison välinpitämättömyydestä ja tunteettomuudesta.

Buchert (2008, 98-105) nimeää syiksi myös suhteeseen pitkällä aikavälillä, jopa vuosien varrella, kerääntyneen katkeruuden. Erityisen herkäksi asiaksi hän mainitsee raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana koetut laiminlyönnit, loukkaukset ja välinpitämättömyyden. Katkeroitumisen seurauksena on tuhoisaa syyllistämistä. Uskottomuus voi olla koston keino pettymysten ja syytösten sumassa. Uskottomuus voidaan myös kostaa uskottomuudella, mikä vaikuttanee siinä tilanteessa loogiselta reaktiolta ja pettäjä kokee usein tekonsa aivan oikeutetuksi, koska on vain ”maksanut samalla mitalla takaisin”. Uskottomuudella voidaan kostaa mitä erilaisimpia asioita, kuten väkivalta, sukupuolitautien tartuttaminen, alkoholin liikakäyttö, taloudelliset ongelmat, selibaatilla rankaiseminen… Taustalla on usein vaikeita ongelmia, joita ei pystytä selvittämään. Ongelmista huolimatta ei välttämättä haluta erota.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat vakavasti otettavia haasteita parisuhteessa. Kuitenkaan pettäminen ei ole näkemykseni mukaan mikään järkiratkaisu, ainoa vaihtoehto tai väistämätön käänne tilanteessa, jossa pettäjä jollain tavalla olisi pakotettu uskottomaksi vailla omaa tahtoa tai päätäntävaltaa tekemisiinsä. Näen pettämisen jommankumman yksilöllisenä valintana ja usein epätoivon sumentamana ongelmanratkaisuyrityksenä tilanteessa, jossa parisuhde kaipaisi tiimipeliä. Tuntuukin käsittämättömältä, että ihmiset haluavat olla ongelmallisessa parisuhteessa ja pitää rinnakkaissuhdetta sen sijaan, että eroaisivat ja jatkaisivat elämää onnellisempina kenen kanssa haluavat.

Mielestäni on hyvä erottaa todelliset, alitajuiset syyt ja se, millä petetty tai pettäjä asiaa itselleen järkeilee. Monet lähteet tarjoavat myös syvällisempiä selitysmalleja, joista kaikki viittaavat pettäjän emotionaaliseen keskenkasvuisuuteen.

Joidenkin näkemysten mukaan uskottomuudella voi olla yhteys murrosiän keskenjääneeseen kehitykseen – pettäminen on keino kertoa, että on itsenäinen yksilö, joka tekee mitä haluaa. Pettäjä testaa puutteellista itsetuntemustaan ja itsetuntoaan, tosin mikään määrä ihmisiä ei riitä vakuuttamaan, että kelpaa. Tällainen sisäinen kyvyttömyys sitoutua kumppaniin on tyypillistä tilanteissa, joissa nuori mies pettää, kun perheeseen tulee lapsi paetakseen isyyden, mieheyden ja aikuisuuden tuomaa vastuuta. (Junkkari & Junkkari 2006, 274-275).
Puhutaan myös itsetuhoisesta vaarallisen seksin houkutuksesta, jossa etenkin miehet kääntävät aggressiivisuutensa itseään vastaan ja hakeutuvat välinpitämättömän oloisesti tilanteisiin, jotka sotkevat koko elämän – tulee parisuhteen ulkopuolisia yllätyslapsia, joita ei haluttu jne. Samantyyppinen vaarallisen seksin viehtymys näkyy joidenkin keski-ikäisten kiinnostuksesta kokeilla avioliiton ulkopuolista seksiä holtittomastikin (Junkkari & Junkkari, 275-276).

Uskottomuutta pystyy ymmärtämään jollakin tasolla, jos sen ajattelee olevan hyväntahtoinen ratkaisuyritys. Uskoton voi ajatella tilanteen olevan kaikille suotuisa: perhe pysyy kasassa, rinnakkaissuhde mahdollistaa puolison pitämisen ja silti suhteen ulkopuolisen tyydyttävän suhteen. Pettäjä kokee, että hänellä on oikeus onneen ja oikeus myös tavoitella sitä rinnakkaissuhteessaan (Buchert 2008, 128.) Uskottomuuden negatiivisia seurauksia itselle, puolisolle, parisuhteelle ja perheelle ei ajatella yleensä etukäteen. Seksuaalinen empatia on vähissä pettämistä suunniteltaessa tai siihen ryhdyttäessä (Junkkari & Junkkari, 2006, 272.)
Buchert, Kiianmaa & Uljas kuvaavat (2008, 14) kuinka salasuhteeseen ajaudutaan suunnittelemattomasti, hallitsemattomasti, olosuhteiden vuoksi. Buchart (2008, 106-127) selittää uskottomuuden olevan pettäjän yritys ratkaista tai hallita olemassaolevia ongelmia. Uskottomuuden voi laukaista mikä tahansa muu kriisi (esim. sairaus), arjen harmaus, hellyyden kaipuu tai tarve muutokseen. Taustalla vaikuttavat sekä pettäjän persoonallisuus ja elämänhistoria, että nykyisen parisuhteen ongelmat.

Uskottomuus vaikuttaa olevan ajattelematonta ajautumista, pakenemista ongelmista, oman egon pönkittämistä, ulospääsyn etsimistä umpikujasta. Jos sekä pettäjä että petetty ymmärtävät, että sekä parisuhteen vuorovaikutus että pettäjän ongelmanratkaisumallit ja oma ajattelu kaipaavat kohennusta, voi suhteella olla tulevaisuus. Joka tapauksessa molempiin osapuoliin jää jälki, joka vaikuttaa kaikkiin tuleviin parisuhteisiin. Moninaisten mahdollisten syiden kirjon käsittäminen auttaa seksuaalineuvojaa suhtautumaan asiakkaaseen tuomitsematta ja aidosti kuunnellen, jolloin pettäjäkin voi tulla autetuksi ja kuulluksi omista lähtökohdistaan.

Lähteet

Buchert, M. 2008. Petetyn tarina. Teoksessa Buchert, M., Kiianmaa, K. & Uljas, T. Revitty Sydän – Voiko uskottomuudesta toipua? Helsinki: Minerva Kustannus Oy. 83-105.

Buchert, M., Kiianmaa, K. & Uljas, T. 2008. Revitty Sydän – Voiko uskottomuudesta toipua? Helsinki: Minerva Kustannus Oy.

Junkkari, K. & Junkkari, L. 2006. Läsnä ja Lähellä – Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Kontula, O. 2008. Halu & intohimo. Helsinki: Väestöliitto ja Kustannusosakeyhtiö Otava.

.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjoituksia, lainauksia