Uskottomuutta, mutta totta – Pettämisen syitä etsimässä

Tämä on Seksuaaliterveys elämänkulun eri vaiheissa-opintojaksoon liittyvä koulutehtäväni toukokuulta 2010. Opiskelen seksuaaliterveyden erikoistumisopintoja Oulun seudun ammattikorkeakoulussa.

Uskottomuus tarkoittaa ryhtymistä seksisuhteeseen puolison tietämättä ja ilman hänen suostumustaan sen jälkeen kun hänelle on luvannut seksuaalisen uskollisuuden. Uskottomuuden rajat vaihtelevat ihmisestä riippuen, mutta melkein kaikki pitävät rakastelua pettämisenä. (Kontula 2008, 208-209.) Uskottomuus koskettaa noin kolmasosaa suomalaisista ja se on avioerojen yleisin syy (Buchert, Kiianmaa & Uljas 2008,7). Seksuaalineuvojan asiakkaana voi olla sekä pettänyt että petetty osapuoli. Maria Buchert (2008, 85) kirjoittaa näin: ”…uskottomuuskriisissä kaikki haavoittuvat. Tärkeintä ei ole syyllisen etsiminen vaan sen oivaltaminen, miksi näin kävi ja miten tästä eteenpäin”. Suurin osa uskottomuuskriisin takia apua hakevista ei tiedä, mitkä tekijät ovat uskottomuutensa takana (Junkkari & Junkkari 2006, 272). Vaikka syitä voi löytää sekä yksilön että yhteiskunnan tasolta, tarkastelen tässä kirjoituksessa vain henkilökohtaisia syitä.

Tavallisinta on syyttää parisuhdetta tai puolisoa. Usein pettäjä puhuu suhteesta kuin ei itse olisi edes osallinen siihen. Puoliso on tehnyt suhteesta niin huonon, että siinä ei kerta kaikkiaan voi viihtyä (Junkkari & Junkkari 2006, 272-273). Väestöliiton ja G-pisteen kyselyn (Kontula 2008, 224) mukaan noin puolet perusteli uskottomuuttaan sillä, että suhteessa meni huonosti. Melkein yhtä yleinen perustelu oli se, että tilaisuus oli ollut liian houkutteleva – tilaisuus tekee varkaan. Joka neljäs mies ja joka viides nainen perusteli pettämistä epätyydyttävällä seksielämällä kumppanin kanssa. Joka neljäs nainen ja joka viides mies oli pettänyt, koska halusi kokeilla halutaanko häntä vielä. Naisista joka kymmenes, mutta miehistä vain muutama prosentti ilmoitti uskottomuuden olleen koston vastaisku kumppanin uskottomuudesta.

Parisuhteen ei tarvitse olla välttämättä huono, jotta pettämistä voisi tapahtua. Niistä, jotka kokivat nykyisen suhteensa hyvin onnellisiksi, miehistä 16 prosentilla ja naisista 6 prosentilla oli ollut rinnakkaissuhde. Melko onnellisissa suhteissa petti 27 prosenttia miehistä ja 13 prosenttia naisista. Niistä, jotka arvioivat suhteensa ”ei onnellisiksi, mutta ei toisaalta onnettomiksikaan” petti miehistä 54 prosenttia ja naisista 30 prosenttia. Samansuuntainen yhteys löytyi myös siitä, oliko seksiasioista keskusteleminen suhteessa helppoa vai vaikeaa – mitä vaikeampi seksistä oli puhua, sitä useammin petettiin. Koskettelun ja fyysisen läheisyyden vähyys näyttäisi lisäävän uskottomuutta. (Kontula 2008, 220)

Maria Buchertin (2008, 88-97) pro-gradu-tutkielmassa pettäjät kertoivat puolisoiden erilaisuuden olleen uskottomuuden taustalla – erilainen maailmankatsomus, luonteenpiirteet, ajankäyttö ja kommunikoinnin erilaisuus nimettiin parisuhteen ongelmiksi. Jommankumman puolison lapsuuden trauma (esim. vanhempien riidat, alkoholinkäyttö, mielenterveysongelmat tai kuolema) saattoi muodostua parisuhteen koetinkiveksi. Keskusteluyhteyden puuttuminen saattoi olla turhauttavaa ja aiheuttaa suhteen ongelmien pakenemista ja konfliktien välttelyä poissaololla tai mykkäkoululla.

Buchertin (2008, 88-97) mukaan hyvin usein taustalla oli yhteisen ajan vähyys, johon liittyi esim. aikaa vievä työ tai harrastus, lapsen syntymä tai ajan viettäminen enemmän ystävien kuin puolison tai perheen kanssa. Näissä tilanteissa pettäjä saattoi tuntea mustasukkaisuutta ja hakea ratkaisua pettämällä. Seksielämän ongelmat ovat keskeinen taustatekijä, josta seuraa yhteyden menettäminen, turhautuminen, katkeroituminen ja itsetunnon aleneminen. Uskottomuuden taustalla voi olla yhtä hyvin puolison suunnalta tapahtunut torjuminen kuin pettäjän oma haluttomuus, jonka ajatellaan johtuvan puolison välinpitämättömyydestä ja tunteettomuudesta.

Buchert (2008, 98-105) nimeää syiksi myös suhteeseen pitkällä aikavälillä, jopa vuosien varrella, kerääntyneen katkeruuden. Erityisen herkäksi asiaksi hän mainitsee raskauden ja synnytyksen jälkeisenä aikana koetut laiminlyönnit, loukkaukset ja välinpitämättömyyden. Katkeroitumisen seurauksena on tuhoisaa syyllistämistä. Uskottomuus voi olla koston keino pettymysten ja syytösten sumassa. Uskottomuus voidaan myös kostaa uskottomuudella, mikä vaikuttanee siinä tilanteessa loogiselta reaktiolta ja pettäjä kokee usein tekonsa aivan oikeutetuksi, koska on vain ”maksanut samalla mitalla takaisin”. Uskottomuudella voidaan kostaa mitä erilaisimpia asioita, kuten väkivalta, sukupuolitautien tartuttaminen, alkoholin liikakäyttö, taloudelliset ongelmat, selibaatilla rankaiseminen… Taustalla on usein vaikeita ongelmia, joita ei pystytä selvittämään. Ongelmista huolimatta ei välttämättä haluta erota.

Kaikki edellä mainitut asiat ovat vakavasti otettavia haasteita parisuhteessa. Kuitenkaan pettäminen ei ole näkemykseni mukaan mikään järkiratkaisu, ainoa vaihtoehto tai väistämätön käänne tilanteessa, jossa pettäjä jollain tavalla olisi pakotettu uskottomaksi vailla omaa tahtoa tai päätäntävaltaa tekemisiinsä. Näen pettämisen jommankumman yksilöllisenä valintana ja usein epätoivon sumentamana ongelmanratkaisuyrityksenä tilanteessa, jossa parisuhde kaipaisi tiimipeliä. Tuntuukin käsittämättömältä, että ihmiset haluavat olla ongelmallisessa parisuhteessa ja pitää rinnakkaissuhdetta sen sijaan, että eroaisivat ja jatkaisivat elämää onnellisempina kenen kanssa haluavat.

Mielestäni on hyvä erottaa todelliset, alitajuiset syyt ja se, millä petetty tai pettäjä asiaa itselleen järkeilee. Monet lähteet tarjoavat myös syvällisempiä selitysmalleja, joista kaikki viittaavat pettäjän emotionaaliseen keskenkasvuisuuteen.

Joidenkin näkemysten mukaan uskottomuudella voi olla yhteys murrosiän keskenjääneeseen kehitykseen – pettäminen on keino kertoa, että on itsenäinen yksilö, joka tekee mitä haluaa. Pettäjä testaa puutteellista itsetuntemustaan ja itsetuntoaan, tosin mikään määrä ihmisiä ei riitä vakuuttamaan, että kelpaa. Tällainen sisäinen kyvyttömyys sitoutua kumppaniin on tyypillistä tilanteissa, joissa nuori mies pettää, kun perheeseen tulee lapsi paetakseen isyyden, mieheyden ja aikuisuuden tuomaa vastuuta. (Junkkari & Junkkari 2006, 274-275).
Puhutaan myös itsetuhoisesta vaarallisen seksin houkutuksesta, jossa etenkin miehet kääntävät aggressiivisuutensa itseään vastaan ja hakeutuvat välinpitämättömän oloisesti tilanteisiin, jotka sotkevat koko elämän – tulee parisuhteen ulkopuolisia yllätyslapsia, joita ei haluttu jne. Samantyyppinen vaarallisen seksin viehtymys näkyy joidenkin keski-ikäisten kiinnostuksesta kokeilla avioliiton ulkopuolista seksiä holtittomastikin (Junkkari & Junkkari, 275-276).

Uskottomuutta pystyy ymmärtämään jollakin tasolla, jos sen ajattelee olevan hyväntahtoinen ratkaisuyritys. Uskoton voi ajatella tilanteen olevan kaikille suotuisa: perhe pysyy kasassa, rinnakkaissuhde mahdollistaa puolison pitämisen ja silti suhteen ulkopuolisen tyydyttävän suhteen. Pettäjä kokee, että hänellä on oikeus onneen ja oikeus myös tavoitella sitä rinnakkaissuhteessaan (Buchert 2008, 128.) Uskottomuuden negatiivisia seurauksia itselle, puolisolle, parisuhteelle ja perheelle ei ajatella yleensä etukäteen. Seksuaalinen empatia on vähissä pettämistä suunniteltaessa tai siihen ryhdyttäessä (Junkkari & Junkkari, 2006, 272.)
Buchert, Kiianmaa & Uljas kuvaavat (2008, 14) kuinka salasuhteeseen ajaudutaan suunnittelemattomasti, hallitsemattomasti, olosuhteiden vuoksi. Buchart (2008, 106-127) selittää uskottomuuden olevan pettäjän yritys ratkaista tai hallita olemassaolevia ongelmia. Uskottomuuden voi laukaista mikä tahansa muu kriisi (esim. sairaus), arjen harmaus, hellyyden kaipuu tai tarve muutokseen. Taustalla vaikuttavat sekä pettäjän persoonallisuus ja elämänhistoria, että nykyisen parisuhteen ongelmat.

Uskottomuus vaikuttaa olevan ajattelematonta ajautumista, pakenemista ongelmista, oman egon pönkittämistä, ulospääsyn etsimistä umpikujasta. Jos sekä pettäjä että petetty ymmärtävät, että sekä parisuhteen vuorovaikutus että pettäjän ongelmanratkaisumallit ja oma ajattelu kaipaavat kohennusta, voi suhteella olla tulevaisuus. Joka tapauksessa molempiin osapuoliin jää jälki, joka vaikuttaa kaikkiin tuleviin parisuhteisiin. Moninaisten mahdollisten syiden kirjon käsittäminen auttaa seksuaalineuvojaa suhtautumaan asiakkaaseen tuomitsematta ja aidosti kuunnellen, jolloin pettäjäkin voi tulla autetuksi ja kuulluksi omista lähtökohdistaan.

Lähteet

Buchert, M. 2008. Petetyn tarina. Teoksessa Buchert, M., Kiianmaa, K. & Uljas, T. Revitty Sydän – Voiko uskottomuudesta toipua? Helsinki: Minerva Kustannus Oy. 83-105.

Buchert, M., Kiianmaa, K. & Uljas, T. 2008. Revitty Sydän – Voiko uskottomuudesta toipua? Helsinki: Minerva Kustannus Oy.

Junkkari, K. & Junkkari, L. 2006. Läsnä ja Lähellä – Seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava.

Kontula, O. 2008. Halu & intohimo. Helsinki: Väestöliitto ja Kustannusosakeyhtiö Otava.

.

Mainokset

Jätä kommentti

Kategoria(t): kirjoituksia, lainauksia

Suus kii ku mulle puhut

Milloin sulla on se laskettu aika? Miten sulla on nyt jo noin iso maha? Montako siellä on?

Hekoheko. Tähän hassunhauskaan sävyyn minulle on vitsailtu jo niin monesti, että kyseessä alkaa olla ns. klassikko, vaikka olen vastikään saavuttanut raskauden puolivälin. Ja yhtä paljon naurattaa kuin samaan sarjaan kuuluva edellisen yliaikaisen raskauden viimeisillä viikoilla vanhaksi mennyt  ”ei sinne ole ykskään tähän mennessä jäänyt”. Voi jeesusmaria, noita järjenköyhiä murjauksia saan kuunnella vielä hyvällä tuurilla yli neljä kuukautta.

Raskaus on ilmeisesti aikaa, jolloin naista saa kiertoilmaisuin sanoa läskiksi. Jos en olisi viime vuonna työllä ja vaivalla laihduttanut kahtakymmentä kiloa niin, että en edelleenkään paina yhtä paljon kuin tullessani ensimmäistä kertaa raskaaksi, voisivat nuo kommentit saada minut tuntemaan itseni valasmaiseksi suohirviöksi. Olen tähän asti vetänyt jumppaa juurikaan tahtia rauhoittamatta, tarkkaillut ruokavaliotani ja ollut siltikin huolissani siitä, turpoanko taas kuten viimeksi. Kyseessä on vakava asia.

Raskaana oleva nainen on herkkä ja ulkomuodostaan epävarma. Vaikka kyseessä on toinen raskaus, saavat kasvava maha ja muut muodonmuutokset olon tuntumaan epämukavalta. Juuri kun totuin vartaloni itsevaltijuuteen, joku rakas pieni loiseläjä on vallannut sen. En ole koskaan ollut gepardi, mutta jo nyt tunnen itseni notkeaksi kuin norsu.

Kommentoijat ovat yhtä lailla lapsettomia kuin itsekin turpoamisen läpikäyneitä naisia. Mutta vain naisia. Miehillä on sisäänrakennettu itsesuojeluvaisto, joka estää vyötärönympäryksen verbaaliset mittailut oli kyseessä sitten oma tai jonkun muun naaras.

Olen vastaillut hymyillen, vaikka on tehnyt mieli kääntää idiootin nenä takaraivoon. Ensi kerralla sanon takaisin ”sulla on kyllä suhteettoman iso pää”. Jos joku keksii jotain nokkelampaa, niin auttakaa ihmeessä.

Jos tarkoitus on hyvä ja on pakko kommentoida toisen yksityisomaisuudeksi laskettavaa vatsan aluetta, niin sanokaa ”nätti masu” tai ”raskaus pukee sinua” tai valehdelkaa ”minäkin haluaisin pysyä yhtä hyvässä kunnossa sitten kun olen itse raskaana”.

Jos miehet lajilleen tyypillisesti ampuvat katseensa automaattisesti rintoihin, niin naiset eivät näe mitään muuta kuin vauvamasun. Minä olen täällä valtavan vatsani takana edelleen minä, ja minulle kuuluu muutakin kuin vauvanpotkuja ja raskauden tuomia vaivoja. Hellin ajatusta uudesta pienokaisesta, mutta rikkaaseen elämääni kuuluu paljon muutakin. Yritän pitää itseni itsenäni, ettei laskettu aika olisi parasta ennen -päiväys niin, että lakkaan olemasta, kun tehtäväni vauvatankkina on täytetty. Ai niin, jatkan toki olemassaoloani lypsävänä kantturana.

Jätä kommentti

Kategoria(t): Yleinen

Think (yourself) outside the box

En oo koskaan tykännyt…
En oo sen tyyppinen ihminen, joka…
En tajua ihmisiä, jotka…

Määrittelemme itseämme usein sen kautta, mistä pidämme ja mistä emme pidä. On sanomattakin selvää, että asiat, joista pidämme, tuovat elämään iloa. Valitettavasti ”en pidä”-asiat ovat negatiivista energiaa ja menetettyjä mahdollisuuksia nähdä maailmaa eri tavoin.

Kun emme pidä jostain, emme useinkaan halua liittää itseemme niitä attribuutteja, joita kyseisestä asiasta pitäviin ihmisiin liittyy. Usein vastustetaan ihan vain periaatteesta ”mainstreamia”, koska on muka älykkäämpää leimautua johonkin alakulttuuriin. Ja ohitamme sen, että vaikka miljoona kärpästä tykkäävätkin paskasta, voi jokin valtavirran ilmiö olla nautittava asia, jonka voi valita listallensa aivan tiedostetusti ja kriittisesti.

Emme kokeile sauvakävelyä, koska emme halua olla niitä surkean keskiluokkaisia ja tylsään elämään tyytyviä nössöjä. Emme halua tutustua pelikonsoleihin, koska ne ovat pikkupoikien tai nörttien juttuja. Emme testaa eksoottisia ruokalajeja, koska emme ole mitään hienostelijoita. Uteliaisuus meissä on käymässä vähiin, koska emme halua tuhlata aikaa sellaisiin asioihin, joista pitäviksi ihmisiksi emme halua tulla. Pelkäämme, että meistä ei ole niin hienoiksi ihmisiksi, jotka ymmärtäisivät klassisen musiikin päälle, tai pelkäämme löytävämme itsestämme sisäisen juntin, joka tykkää eurodancesta. Joskus haluaisimme pitää jostain, mutta meidän pieniin päihimme on hakattu iäisyys, että miehet eivät tanssi ja naisen paikka on jossain muualla kuin auton konepellin alla tuuskaamassa.

Joudumme jo melko pienenä päättämään, olemmeko kissa- vai koiraihmisiä, pidämmekö raskaasta vai kevyestä musiikista, maaseudusta vai kaupungista, olemmeko naisellisia vai maskuliinisia ja niin edelleen. Kaikki nämä vastakkainasettelut rajaavat meiltä puolet hyvästä pois. Saatamme myös jumittaa menneisyydessä antamatta itsellemme tilaa kasvaa ulos omista asenteistamme. Olemme joskus tuominneet jonkin asian (Homejuusto on pahaa! Tekno on rasittavaa! Porno on iljettävää! Keilailu on liian vaikeaa! Ei oo vaan mun juttuja!) yhden kokeilun tai jopa pelkän ennakkoluulon perusteella.

Surullisen usein kuvittelemme olevamme huonoja jossakin, ja siksi emme voi sitä oppia emmekä siitä nauttia. Piirtäminen, laskettelu, matematiikka… ”Minä en saa pidettyä mitään rehua hengissä”. ”En oo ikinä ollut mikään käsityöihminen.” ”Se on parempi että jätän ruuanlaiton semmosille, jotka sen osaa.” Kuulostaako tutulta? Mikä itsensä voittaminen olisikaan siis kokeilla uudestaan, ja huomata, että voi nauttia vaikka suunnistamisesta, vaikkei peruskoulussa löytänyt yhtään rastia metiköstä? Että virkkaamista, ratsastusta, pesäpalloa tai kuivakakkujen leipomista voi opetella aikuisena ilman, että kukaan antaa arvosanoja?

Anna asioille mahdollisuus olla niitä, joista pidät. Anna itsellesi mahdollisuus tykätä! Ehkä jokin hylkäämäsi asia onkin aivan ”sun juttu”. Mitä useamman asian löydät, joista pidät, sen enemmän elämässäsi on aihetta iloon ja onneen.

Kumpi vai kampi? Ota molemmat.

1 kommentti

Kategoria(t): kirjoituksia

Tanssii tähtien kanssa

Voi millainen hyväksytyksi tulemisen tunne tulee siitä, kun saa lauman jumppaavia ihmisiä hymyilemään. Eihän mennyt hukkaan elämästä tuo tunti, joka yhdessä tanssittiin? Saithan sen mitä hait, oli se sitten raukea olo tai sykemittarin lukema? Pääsitkö pakoon arjesta, hetkeksi?

Minä en pysty aina hymyilemään niin paljon kuin haluaisin. En osaa olla niin pirtsakka, kuin ehkä jotkut. Minä en teeskentele yhtään olevani iloisempi kuin olen. Minusta on oikeasti niin ihana painaa sitä nappia, josta lähtee paukkumaan se jämäkkä poppi. Minä kaipaan yhtä paljon pois arjesta. Minulla on ihan tasan yhtä monta ongelmaa kuin sinulla. Murheiden määrä on vakio. Mutta ketkutetaan hetki pyllyä samaan rytmiin, unohdetaan kaikki vakavuus. Ei ole hankalia ihmissuhteita, väärinkäsityksiä, asioita joita ei voisi korjata, ei mitään niin kamalaa ettei sille nyt voisi vähän aikaa nauraa. Ollaan hetken aikaa koiviltamme kepeitä kuin pienet kirmaavat ponit. Ollaan vaan, sen jälkeen kun päästät irti siitä ajatuksesta, että no onhan se typerää, niin se on hauskaa. Pyöritä, keinuta, älä häpiä!

Minä en ole niin reipas, kuin ne ihmiset, jotka käyvät jumpillani. Minä en saisi hilattua persettäni jumpalle monta kertaa viikossa, jos ei olisi nimi paperissa, että Pietilähän on paikalla. Olisin vitkastelija (”voi, en minä enää ehdi kumminkaan”), viime hetken ohareiden tekijä, tekosyygeneraattori. Siksi olen itseäni ovelampi ja muiluttanut itseni jumppia ohjaamaan. Suosittelen kaikille kaltaisilleni laiskaperseille samanlaista salajuonta.

Jumppaajat ovat voittajia. Itsensä takia, itseään rakastaen. Ovat tajunneet, että omalla vapaa-ajallaan voi tehdä jotain itsensä hyväksi, eikä aina vain pahaksi. Niiden kahden asian erottaminen toisistaan on jo paljon.

En minä tiedä parempaa, kuin lajitovereiden kanssa yhdessä liikkua niin kuin se rytmi sanoo. Onhan se primitiivistä, meillä ei vain ole nuotiota jonka ympäri kiertää. Mutta samanlaista sekopäistä antautumista minä toivon ja joskus näen. Ei ole helppo antaa mennä, kun aina pitää miettiä, että mitäköhän ne kaikki ajattelevat, jos nyt pidän hauskaa. Vaikka hauskaahan sitä tultiin pitämään, vai sittenkinkö vain kiinteyttämään peppua. Jotkut uskaltavat antaa musiikin viedä, laulaa mukana, keikuttaa sitä peppua niin ettei jää kysyttävää, että keikutettiinko sitä peppua nyt vai ei.

Olen onnellinen joka kerta, kun painan nappia, ja sitten taas jämäkkä poppi soi.

1 kommentti

Kategoria(t): 1

Unettoman yön aamu ja kuinka se pelastetaan

Nukuttiinko täällä viime yönä? Äännähtikö lapsi muutaman kerran, ja rauhoittui vähän pyllyä taputtelemalla? Vai oliko kyseessä koko yön kestävä mäkinä, jolta se nyt aamulla tuntuu? Mikä on se alitajuinen ankeus, joka estää riemuitsemasta uuden päivän tuomista mahdollisuuksista – keskeytyivätkö eskapistiset unet tosielämän pieniin, mutta ehdottomiin vaatimuksiin?

Kuinka kliseinen väärällä jalalla aloitettu aamu voidaan pelastaa kehityskelpoiseksi maanantaiksi? Ulkona on yli kaksikymmentä astetta pakkasta. Toisaalta se on aika paljon vähemmän kuin yli kolmekymmentä. Mutta silti aika paljon 1-vuotiaalle ulkoilijalle. Ja erityisesti villapaidattomalle dalmatiankoiralle.

Mitä hauskaa keksitään?

Jätä kommentti

Kategoria(t): 1

Ei tippa tapa

Pari aamua sitten alkoi sataa. Sisällä. Vaatehuoneessa. Ropina muuttui lorinaksi. Yläkerran vesivahinko kasteli meidän vuokra-asuntomme asumiskelvottomaksi. Ironista, että nämä asunnot valmistuivat vasta neljä kuukautta sitten. Se niistä kauniista, tummista laminaateista. Hei hei, pakastavedetyt kodinkoneet ja kylpyhuone, jossa ei ennen meitä ollut kukaan muu kylpenyt.

Tiedät, ettei vessapaperin loppuminen kriittisellä hetkellä ole maailmanloppu, mutta harmittaa se silti. Kieroa on se, että vaikeina aikoina on terveellistä muistuttaa itseään pahemmista vaihtoehdoista. Asiat voisivat aina olla huonommin ja itsensä pelottelu nopeasti ja graavisti palauttaa asiat oikeaan perspektiiviin. Mutta elämän pieniä pettymyksiä ei saa vähätellä. Vitutuksen varalle ei ole vakuutusta. Kukaan ei maksa mitään siitä harmistuksesta, jonka ylimääräinen muuttorumba aiheuttaa. Parin päivän paniikki, asunnon etsiminen, korkeiden vuokrien ja kämäisten kämppien päivittely. Mutta tällaisena päivinä on yksi asia, joka erottuu taustastaan paremmin, kuin sellaisina ihan hyvinä, tavallisina ja tasaisina päivinä: ystävät. Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän? Ja voi herran jestas, miten upea aviomies!

Haetaanpa ne muuttolaatikot kaverilta lainasta. Soitetaanpa taas Hiirosen Nesteelle ja varataan muuttokärry. Asuntojakin löytyi hädän hetkellä useampi, ettei ollut pakko ottaa ihan ensimmäistä, pienintä ja kuppaisinta. Aamulla kävimme katsomassa kunnan rivarikaksiota, jossa voi asua niin kauan, että  menee sitten kerralla ison asuntolainan kanssa naimisiin. Sähkösopimus, muuttoilmoitus. Tämähän alkaa jo sujua. Voi kun ei tarvitsisi montaa kertaa elämässä enää muuttaa.

Huh, kukaan ei hukkunut. Olemme elossa! Olemme nuoria! Olemme terveitä! Eikä onneksi ollut oma. Vaihtelu virkistää, mutta ei neljän kuukauden välein. Minä tahdon muuttaa silloin, kun minä tahdon muuttaa, enkä ikinä viikon varoitusajalla. Minut on ajettu pihalle kodistani, ja vaikka asiaan suhtautuisi kuinka optimistisesti, primitiivinen epävarmuus muljuaa jossain alitajunnassa. Toiveikkuuden vastakohta onkin pelko. Uudet naapurit vaikuttivat mukavilta. Pihasta saa kivan, kun leikkaa rehottavan nurmikon. Mutta… se pahin pelko: entä jos?

Päätän, ettei minua hetkauta. Minulla on elävä ja hengittävä parisuhde ja aivan mahtava pieni Pietilän perhe. Minulla on sellaisia ystäviä, että menen aivan sanattomaksi, kun koitan kuvailla kiitollisuuttani. Pitävät pimiänä, jos koko ajan toitotan, mutta pitäköön. Sydän, keuhkot, kädet, jalat, toimii, pääkin aivan hyvä. Hyvin on asiat, kesä kasteensa kuivaa. Olen onnistunut pyrkimyksissäni ja näköjään kaiken, minkä haluaa, voi saada. Siksi uskallan haaveilla isosti. Hyvähän se on jokaisen kokea ainakin yksi vesivahinko eläissään. Voi sitten asiantuntevasti kertoa kosteuskartoitusraporteista, vakuutusyhtiöiden  ja nyökytellä osaaottavasti, kun jollain muulla tulee vedet niskaan.

Jätä kommentti

Kategoria(t): 1

Aloe vera

lääkealoe

Lääkealoe, valmistujaislahja rakkaalta ystävältä.

Jätä kommentti

Kategoria(t): kuvia